Lähelle lähteminen

Sunnuntaina aurinko paistoi innoittavasti. Myhinpään mökillä lähdin kameran kanssa kiipeilemään läheiselle kalliolle. Löysin tutulta rannalta käpytikan koloaman puun. Suurin osa koloista oli etelän puolella. Pohjoisen puolelle tikka oli tehnyt ateriointikolojaan. Sammalikko, kallio ja jyrkänne rantaan ovat aina yhtä hieno luonnon asettelu. Korkealla oli rahoittavaa katsella järvelle, jonka ranta alkoi jo vapautua jäästä. Alaspäin kavutessani ihmettelin kuusen valitsemaa kasvupaikkaa ja sen sitkeyttä kasvattaa kaksi latvaa. Rantakivikossa kuului puron lirinä - puro oli kuitenkin piilossa. Lähellä on paljon koettavaa.

Kestikievarina

Pentti Lyytinen syntyi 18.1. 1783 Pieksämäellä ja kuoli 26.2. 1871 Suonenjoella. Tuli 1812 kotivävyksi Rautalammin Toholahden kestikievaritaloon, jonka sitten peri omaksensa. Lyytinen on kirjoittanut paljon runoja, joista tunnetuin on tämä "Kestikievarin virasta". Matkailu- ja palveluammatissa toimiminen ei ollut helppoa. Sen sijaan runojen esittäminen näyttää olleen mieluisaa, Robert Wilhelm Ekmanin maalauksen mukaan pääteltynä.

Kestikievarin virasta

Jos on viljoa virassa,

Jos on myötä mynttiäkin;

Niin on piikit pistäväiset,

Viran vieressä vihaiset.

Keisarill' on kelpo lailla

Kunniata kuuluisata,

Vaan on harmi hartioilla,

Valvottava valtikasta.

Samoin sattuupi Savossa:

Viriätkin virkamiehet

Saapi harmista haleta,

Kun ei jaksa jaaritella,

Kiirehessä kirjoitella.

Kaikk' on kestikievaritkin

Paljon joukon palveliat;

Saapi valvoa varahin,

Juosta juuri joutuisasti

Yöt ja päivät pääksyttäisin,

Tehä paljon palvelusta,

Saapi siinä saappahatkin

Kujasilla kunnon kyy'in,

Vinkaiseepa virsut vielä

Kipiästi kiirehessä.

Yksi huutaa hulikkata,

Toinen voita voivottaapi,

Yksi toivoopi totia,

Toinen pitäis punssipullon,

Joku kaipaa kahviakin,

Toinen vettäkin vetäisi;

Vinkaiseepa viinoakin,

Joka tuiskusta tuleepi.

Rustaa sitten ruokapöytä,

Kanna siihen kaikenlaista,

Siihen sovita sinapit,

Siihen pienet pippuritkin.

Kun on iltanen ihossa,

Kun on ruumis ruokittuna,

Laita sitten siistit sängyt,

Joka puolelta puhasta,

Jätä sitten jäähyvästi,

Astuppas ulos ovesta,

Yritäppäs yöksi mennä

Lepäämään leposijallen,

Kohta parkuupi pihalla,

Heliseepi herran kello,

Jok' on ilkeetä ihollen,

Korvillen kovin pahoa,

Kun on uupunut unehen

Päivän töistä päästyänsä.

Nouseppas ylös nopeesti

Oman kumppalis kupeelta,

Ukko jou'uppas urallen,

Piitä pitkin askelinkin,

Ala taaskin ammattisi.

Pane pöyällen pötyä,

Toimitappas toiset sängyt,

Jos he yöksi yötyneepi.

Ain' on pelko peittehenä,

Maatessakin manttelina.

Milloinkin minkin näköistä

Saataneenkaan sarvipäätä.

Annas aika aamun tulla,

Emäntä ensin käsihin,

Kanna ensin kahvikuppi,

Sitten laittele lökärit,

Siihen sovita sokerit,

Siihen ruskiat rusinat,

Siihen katsele kanelit,

Siihen kaikki kaunistukset,

Rohotapas roppiryypyt,

Vielä pienet piiskapiipat.

Vyötä sitten vyöllä kiinni,

Mit' on pantuna pesähän,

Valjastappas valmihiksi

Kyllä kymmenen hevoista;

Piä värkkisi vireillä,

Aivan äkkiä älyä, --

Jos et jou'u juoksemassa

Saamahan sanan perästä,

Kyllä tukka tuiskuaapi

Herran kourissa kovissa.

Kunpa ois se kunnon herra,

Joka tukkaani tuleepi,

Niiaisinpa niskoillani,

Pokkaisinpa polvillani,

Että muistutti minua

Virastani viisahasti,

Mut kun kelvotoin ketale

Tukkoani tuiskuttaapi:

Se on häpiä hänellen

Viimeisillä virstoillansa.

Ja jos sopiipi valitus,

Kyllä kynnet on kynässä,

Ompa näpit näpperänä,

Sormet sievästi sitoopi

Valituksen valmihiksi --

Katso tietä kansselihin

Saamaan sakkoja lisäksi.

Vapiseepi vaarin housut

Monta kertoa kesässä,

Kun on kuomi kunnollinen,

Vaunut valmisna pihalla,

Hevoiset hien pisassa

Hojottavat hollin päässä,

Narrin nahkoja vetävät,

Oppineemmat outteleepi.

Ja kun kulkee kunnon herra,

Kun hän tuleepi tupahan,

Ei hän kilju kiivahasti,

Eikä äissänsä ärise,

Vaikk' on vajaata välistä

Meiän miesten meiningissä;

Iloksensa ihmisparka

Katseleepi kaikin puolin

Herran oikian oloa,

Kulkemista kunnon herran.

Kuormansa on kummallakin,

Vaivansa vaeltavilla,

Toinen toistansa vetääpi

Surun tiellä surkiasti.

Matkamiehet me olemme,

Keisarit ja kerjäläiset,

Maaksi, mullaksi tulemme

Matkan päähän päästyämme,

Vaikka vaeltaa isosti,

Yli määrän ylpiästi,

Moni kelvotoin ketale,

Matkustaissa maailmassa.

Min' en tie'ä toisen töitä,

Eikä toinen toisen öitä,

Sen mä vaan saatan sanoa,

Ett' on kuorma kummallakin.

Juhlavuosi 2011 meni

Rautalampi juhli viime vuonna 450-vuotista historiaansa. Kunnan www-sivulla on nyt julkaistu kuvakooste pääjuhlaviikonlopusta 10.-12.6.2011. Juhlavuoden postimerkissä oli Z. Topeliuksen kirjan kuvituksena olleen kuvan väritetty versio (Topelius, Z. 1843. Finland. Framstäldt i teckningar. Helsingfors: A. W. Gröndahl & A. C. Öhman).

Topeliuksen kirja on luettavissa Doria-palvelun kautta. Rautalampi mainitaan moneen kertaan ja sen ympäristöä kuvataan tarkasti. Myös Paavo Korhonen eli Vihta-Paavo on esillä. Liitän tähän Topeliuksen kirjasta kaksi lainausta (vanhaa ruotsia, tekstintunnistuksen ongelmien takia saattaa olla kirjoitusvirheitä).

“Bland nyare folkskalder i Savolaks är Paavo Korhonen i Rautalampien af de mest bekanta. Hans sångaregåfva var outtömligen rik, hans poesi ihög grad målande och sinnrik. Lönnrot utgaf 1848 ett urval afhans skaldestycken,  hvilka förtjena en allmännare uppmärksamhet. 1840 i November begaf sig den gamle mannen ensam pä enbåtfärd att söka råd för sjuklighet och fanns en tid derefter död i sin båt.” (s.202)

“Rautalatnpi skildes 1561 frän Sysmä och omfattade ända till 1628 äfven Wiitasaari och Saarijärvi. Det är ett efter de många sjöarna på längden utsträckt vidlyftigt land mot gränsen af Savolaks. Sjökommunikationengör det ock förklarligt,huru, oaktadt de eljest stora afständen, dess ena till Savolaks hörandekapell Suonenjoki kan ligga blott några verst frän moderkyrkan. En obetydlig sjö, pom synes längst till venster på planchen, har gifvit soknen sitt namn. Den utfaller i det föga större Äijävesi, vid hvilket prestgården och Lassila (Westzynthius) synas till vensfer, Sahala (Gyldén) längst i fonden. Härifrån både ät norr och söder i tiolal mil har man oändliga kedjor af långsmala sjöar, förbundna med hvarandra genom strömmar. De äro icke allenast, sä att säga, socknens lifselement, utan förtjena äfven ihög grad geologens uppmärksamhet. De hafva nemligen alla riktning från nordvest till sydost efter landtäsarnas sträckning. Der något utskott af landlhöjdenvarit i sydost mot en sjö, har denna vid sin öfra eller mellersta del medelst en kort fors brutit sig igenom till nästa längddal, som har fullkomligt samma riktning, så att på få ställen i Finland är åsarnas sträckning från nordvest så prononcerad som här *). Ehuru Tavastlänningen sjelf medger, att Karelaren och Nordösterbottningenöfverträffarhonom i skicklighet att styra i forsar, ses Rautalampibon likväl frän sin kyrka öfver dessa 6 sjöar och lika många strömmar färdas till Pielavesi:från Kittilansalmi vid Sahala till Lonkari, Tyyrinvirta till Koskelovesi, Saunavirta till Miekkanvesi, hvilken emottager Nokisenkoski,belägen söder om en flera mil läng landtunga, Saikari. Alla dessa kunna någorlunda väl öfverskädas från Tyyrinmäki vid Kuopiovägen. Från öster inströmmar sedan genom Waajasalmi det 5 mil länga lisvesi, hvilket genom Äöskoski kommer frän den icke mindre Nilakka och denna genom Säviänvirta från Pielavesi. Parallelt med dessa inkomma litet vestligare Niinivesi, Wekarus och Sonkari, hvilka förvandla nordliga Rautalampi till en otalig mängd vikar och uddar, vid hvilka Paavo Korhonen diktat. Söder om kyrkan edsliömmarTallinvirta till Hankavesi och genom Konnehkoski till den storaKonnehvesi, som mot norr skickar en 33/, mil läng arm, ropande på hela sin utsträckning ibredd med ett smalt land, hvaröfver Wiitasaari bönder, som fara till Petersburg, på kaflar draga båtarna ifrån Keitele sjö öfver landsvägen. Vid södra delen af samma arm måste tvenne broar öfver sunden Tivosensalmi och Säkinsalmi samt fårjan öfver Kivisalmi efter hyarandra göra kommunikationen pä landsväg möjlig. Häraf kan man i rågon män första, huru öfverste Fahlauder med siv lilla fribytareskara i Juni 1808 vid Kivisalmi hade tusende äfventyr, innau hav kunde förena sig rand Sandels i Karttula.. För att från soknens södra del, Hankasalm i kapell, komma till moderkyrkan, måste man ofvanom Kynsivesi ro uppför strida forsar: Haunulankoski, Keskinen,Ylinen, Kellankoski, Taikinaincn, Kari och Siikakoski, för att sedan på den 2½ mil breda Konnehvesi komma vidare fram. Strömfarten uppåt sker sålunda, att passagerare och gods utlastas vid de stridaste ställen och en erfarenströmkarl qvarstadnar i båten, för att med en stake (sauvoin) hindra den att af forsen slungas mot strandstenarna, medan en annan frän en vid försläfvenfästad lina (juotti) drager båten. Till underlättande af denna bätfart äro på sednare (ider stenbeläggningar gjorda vid stränderna och de värsta stenar iforsarna bortskaffade. Nedför forsen ser man deremot en erfaren styrman djerfl sätta af med pilens snabbhet och blott i de stridaste forsar lätta lasten. Gärdforihandlande (raasselit) begagna de nu nämnda farleder för att komma till Petersburg. Först måste man komma till lisvesi, i hvars södra ända flera länga sjöar i Suonenjoki efter hvarandra infalla från den här mycket smala landtäs, som skiljer Päjänes och Saimas vatten; här dragas båtarna öfver, hvarefter strömmarna och sjöarna följas genom Jorois (ill Puhois. Man berättar, att någon gjort en sädan resa härifrän ät andra sidan till Tammerfors marknad. Rautalampihar ymnig, stor och fet fisk. Både sik och braxen af lispunds vigt sägas blifvit fångade.” (ss. 222-223)

*) Öfveriospektoren för Landtmäteriet C. W. Gyldéns benägna uppgift.

Struven ketju tunnetuksi

Struven ketju saattaa olla monelle tuntematon. Se kuuluu kuitenkin Unesco:n maailman perintöluetteloon, joten ihan vähäpätöisestä ketjusta ei ole kyse. Sen tarkoituksena oli mitata maapallon muoto ennen satelliittien aikaa. Valmista tuli 1855, työ kesti 40 vuotta. Suomessa on kuusi suojeltua mittauspistettä. Rautalammin Kilpimäki ei siihen joukkoon kuulu. Paikalle kannattaisi laittaa kunnan oma infotaulu, jossa kuvataan ketjun historiaa ja merkitystä. Se olisi hyvä päiväkävelykohde. Suonenjoen-Rautalammin luonnonsuojeluyhdistys on ehdottanut tämän kaltaista paikan kunnostusta jo aikaisemmin. 

Kalastusmahdollisuuksia

Viikonvaihde oli lenssuinen - ulkoilut jäivät väliin. Tämän takia hieman vanhempaa asiaa. Pääsiasenä kokeilin Myhinjärven jäällä pilkkimistä, pitkästä aikaa. Saalis oli 3 ahventa. Maaliskuun lopussa ajelimme vaimon kanssa Nokisenkoskelle. Siellä muutama perhoilija kokeili onneaan. Perhokalastus ei ole minulle vielä tuttua, mutta siihen tosiaankin kannattaisi tutustua, koska Rautalammilla on ainakin neljä sopivaa koskea (Konnekoski, Mehtiönkoski, Nokisenkoski ja Tyyrinvirta). Rautalampi on muutoinkin lampi- ja järvikalastukseen erinomainen. Minä olen kalastukseen myöhäisherännännäinen. 

Metsäsuomalaisuus vientiin

Itä-Suomalainen kansanperinne on ollut vientituote. Se siirtyi Ruotsin kautta USA:n Delawareen ja sittemmin erämaihin. Tämä sama kansanperinne voisi olla vientituote myös nykyään. Luulen, että mm. amerikkalaisia, juuriltaan suomalaisia, kiinnostaa esi-isiensä elämäntapa ja elinympäristö. Esimerkiksi John Mortonin tarina palautuu Rautalammille. Metsäsuomalaisuuden muistaminen on säilynyt ja esillä Ruotissa ja Norjassa. Ihmettelen kuinka vähän se näkyy Savossa. 

Pääsiäisenä Kalajan vuorella

Pääsiäissunnuntaina kello pirisi 5:00. Hörppäsin lasillisen mehua ja lähdin Kalajan vuorelle. Ajoin Myhinpäästä Konnekoskentietä ja käännyin Rajalan tilan kohdalta kohti Kalajaa. Tie oli hyvässä kunnossa metsätöiden jäljiltä, joten pääsin hyvin kääntöpaikalle. Vähän aikaa etsin polun alkua. 

Vuori-Kalaja -lammen eteläpuolelta kipusin ylös. Joku muukin oli mennyt siitä. Hanki upotti, mutta aikaisemmat jäljet kantoivat kohtalaisen hyvin. Olin liikkeellä lenkkikengillä. Ehdin juuri sopivasti ylös, kun aurinko alkoi tulla esiin noin kuuden aikaan. Laella oli vähän edellisen päivän kävijöiden askelia. Odotin rauhassa ensisäteiden tuloa kamera valmiina (Canon G7).

Pakkasta oli hieman yli 10, ilma kirkas eikä paikalla ketään muita. Hieno hetki.

Kiipesin ylemmäs nuotiopaikalle, josta avautui sirpaleinen järvimaisema. Palasin alas pohjoisen puolelta. Jänis oli poikkoillut ympäriinsä.

Kello oli vaille seitsemän. Päätin käydä myös katsomassa Konnekoskea aamuvaloissa. Yksi kalastaja oli parkkipaikalla kokoamassa varuisteitaan. Menin kalastuskunnan laavun kupeesta rantaan katsomaan kuohuja. Tosiaankin, koskessa on selvästi yksi aalto koskimelojille.

Hieno aamu ja hieno päivä Myhinjärven jäällä.